Just swimmin' in the brain

Hhhaaaaah. Ooohhhhhh, jeahhs.

Että laulaminen on joskus maailman paras juttu.

Ja erittäin kova juttu oli kans se kun joskus lokakuussa aloin maksamaan Singing Zonelle kuukausittain

ihan hullun hyvästä treeniohjelmasta.

Periaatteessa se ei opettanu mulle mitään uutta. Muuta kuin, että osaan laulaa ja sen, 

mikä on tehny mun äänestä sen verran hyvän kuin se nyt on.

Uncover'd be my larynx,
the twitching has ceased, since

aware did me head bring to self-esteem.

Ihan oikeesti mielettömän hyvä juttu se.

Alan ehkä kans tykkäämään U2:sta, With or Without you oli kyllä huimasti

parempi kuin mun syntymävuoden ja -päivän hittibiisi: Bon Jovin Blaze of Glory :P

Iloinen olo. Ehkä eilinen oli tosiaan hyvä viettää pelkästään lokoilupäivänä,
en jaksanu MITÄÄN.
Nyt jaksan. Ha-HAA! Itsestäänselvyyksiä.

Mutta kun on niin kivaa! Joka kerta kun huomaan, että osaankin laulaa, mulle tulee

semmonen itsevarmuus/itsetyytyväisyyspuuska ja kaikki tylsä näyttää jännältä.

Eilisen Pasilaa siteeratakseni... "Ai EI JÄNNÄÄ"

...

Ja äsken näin videon Amerikan uudesta laista...

kylläpäs on elämä jännää, kun poliisit pidättää julkisella paikalla tanssimisesta.

Eikä ollu mitään riehumista, yks pari vaan keinu keskenään: kahleisiin.

Kyllä voi mieliala nopeesti vaihtua.

...Oikeastaan ei tuo saa mua kauheesti masentumaan. Ainakaan vielä.

höh. Meen kauppaan.