Noh.
Jos rehellisiä ollaan, niin se oli
varmaan paras näin päin.
Ei siitä sitten tullut mitään.
Siitäkään.
Pitäisi kai vaan antaa
tunteiden tulla ja mennä
ja lakata yrittämästä hallita
kaikkea.
Voisi olla onnellisempi.
Mutta mä en tykkää vahvasta taipu-
vaisuudesta yhtä paljon kuin
vahvasta.. itsenäisyydestä. Sitä
paitsi jos ei pysty hallita asioita
niin pystyykö niitä sitten suojellakaan?
No okei tuota viimeistä ajatusta
ei tarvitse soveltaa kaikkeen.
jadajada blaablablaa. Ajatusten
virtaa, nobadi gets dis.
Eilen vakkarissa oli yks vanha
miekkonen, joka oli aluksi
kiinnostava, sitten tosi ärsyttävä
ja loppupeleissä ihan hauska tapaus.
Se alkoi yhessä vaiheessa vaan
tuijottamaan sillein poliittisesti ja
sanoi hitaasti kerta toisensa perään:
raha.
raha.
raha. raha.
raha.
raha, i fuck u lovely. .
raha.
Sellasella katseella, joka sanoo että
sä et tiedä mitään.
Siis ihan älyttömän ärsyttävää, kun
se ei oikeestaan ollu oikein keskustelemassa
meidän kanssa, mutta melkein samassa
pöydässä. Sitten niinku kaikki
vanhat "älykkökännit", se alkoi puhumaan
politiikasta ja siitä miten elämä On.
Juma. Mutta nyt se on ihan hauska
juttu, koska se oli oikeesti ihan
hyvä tyyppi ja huomaan, että
tuossa raha-episodissa on mahis
nauraa itselleen. Ironically.
Mitä sitä ei tekisi ironian vuoksi.
Mut siis ehkä ihan kiva lopulta
että se Hanna jäi semmoseks
tutuksi vain.
En tiiä olisko siitä tullu mitään,
vaikka oltaisiinkin alettu seurustelemaan.
Ja illalla kuuntelemaan OKE!!:a Poppariin!
Ai witsi. Ne on parhaita. Jejeeeee!
Mm-hmm Hmm hmm, MM-hm-hm-hmmm. x3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Jo sano pois kun en tiedä"