Huhhuh. On ollu
monenlainen päivä. Ajatuksia kohtalosta,
karseeta musiikkia vs. siistiä musiikkia, ylenpalttista
väsymystä, zombimättöä,
askeettisia kehon ja mielen harjoitteita,
sokerin mieltämistä myrkyksi,
kiinalaisia sarjakuvia, omatoimisesti lähes kokonaan
itse tehtyä ruokaa,
kommunikaatiota ja sen katkeamisia(?)
Mä oon niin iloinen kun saan
vihdoin lähteä tästä kämpästä omaani.
Joskus on niitä
päiviä kun ihan kaikki ärsyttää
ja sille ei vain voi tehdä mitään
koska ei voi mennä minnekään.
Tää ei oo niitä päiviä,
mutta se, kun Muro on kiimassa ja
naukuu ja kusee ympäriinsä
niinkuin olisi keisarinna
ottaa vaan ihan hullusti aivoon.
Se on lemmikki, joo, mutta ei minun,
se ei ole ihminen, joo, mutta ei se
oikeuta sitä olemaan niin hiton itsekäs
ja piittaamaton vaikka onkin hormonimyräkässä.
Jos oikeuttaisi, niin
minäkin saisin joka hetki tehdä ihan
minkä tahansa viettini mukaisella tavalla,
jos sitä haluaisin totella.
Muussa tapauksessa jokainen elävä olento ei ole samanarvoinen.
Vai oliko tuo juuri sanomani juttu
äärettömän naiivia?
Tähdennän nyt tässä, että edes silloin, kun kerron
asioita tarkasti, en aina osaa sanoa
kaikkea, mitä tiedän tai en tiedä kyseisestä
aiheesta tai siihen liittyvästä.
Ärh.
Ärsyttää!
Tuon tiedostaminen oikeastaan on mukavaa.
Koska näyttelijyys. En mä voi
olla kameleontti-ihminen, näytellä
mitä tahansa jos en voi tuntea tai kokea mitä
tahansa. No okei,
näyttelijyys ja lavalla asioiden
tuominen yleisölle ei oikeastaan aina
vaadi näyttelijältä koko elämän kirjoa
(vaikka tietyllä tavalla vaatii).
Silti, olen perfektionisti.
Tällä lailla tänään. Mä meen kohta nukkumaan.
Toivottavasti.
Kissa ja ihminen eivät lähtökohtaisesti ole tasa-arvoisia. Kissa ei saa päättää itse missä liikkuu, milloin saa syödä tai milloin harrastaa seksiä ja kenen kanssa. Kissalla ei ole resursseja eikä kykeneväisyyttä ymmärtää ihmisen ongelmia, vähiten siksi että kissa ei ole saanut samaa kasvatusta ja koulutusta, ei vähiten siksi että kissa ei ymmärrä edes tulevaisuutta käsitteenä saati sitten monimutkaisia käsitteitä kuten itsekkyys. Eikö se näy jo siinä että kissa ensin pissii lattialle ja myöhemmin kauhistelee että kuka tänne on tämmösiä hirveyksiä käynyt yäk? Evoluution tässä vaiheessa kissalle ei ole ollut tarpeellista kehittyä aivoja jotka voisivat käsitellä minkäänlaista moraalikoodia, koska moraali ei pidä kissayhteisöä koossa.
VastaaPoistaSama analogia voidaan vetää pieniin lapsiin; lapsella ei ole ymmärrystä tai velvollisuutta ymmärtää aikuisen ongelmia koska lapsella ei ole minkäänlaista aikuisuuteen verrattavaa kokemuspohjaa. Aikuisella on velvollisuus olla projisoimatta lapseen tai eläimeen omia tunteitaan tai ärtymystään koska aikuisella on valtavasti enemmän ymmärrystä ja valtaa lapseen ja eläimeen (vaikka sitä ei olisi pyytänyt tai halunnut).
Joo, kiitos, mä tiedän. Huomaa, että kysyin olenko naiivi. Se ei estä mua tuntemasta ärtymystä siitä, että se ei tajua miten paljon vaivaa se aiheuttaa. Sama ärtymys koskee ihan mitä tahansa, joka ei pysty ymmärtämään tekojensa seurauksia, ei siksi että sen takia teon tekijä olisi pahasta vaan koska siitä yksinkertaisesti seuraa huonoa. Kaikille. Ja mun mielestä sama analogia ei kyllä TÄYSIN osu ihmislapsiin. Niillä on enemmän kykyä kasvaa ja ymmärtää vaikka ei olisikaan kokemuspohjaa. Ja ei, mä en rupea tämmöisen ajattelutavan takia jossain vaiheessa suuttumaan omille lapsilleni koska ne ei tajua tekevänsä
Poistajotain mistä minä, "aikuinen" en pidä. Olen perfektionisti, en täydellinen. sori. ja väsynyt.