EiMu, siis Ei Musiikkia. Se ehkä selventää.
Huuuuuuhh. Yövuoroa tekemässä täällä Venäjän laitamilla, en Punkaharju.
Arvatkaa! Ruamjai meni F-I-N-A-A-L-i-IIN! Mä olin niin järjestäny päivän siten, että pääsen just hyvissä ajoin bussilla tänne sivariin ja kerkeen hoitaa kaikki pienemmät jutut (esim. syödä) ja tarkistaa millä telkkarilla mä voin katsoa kello seitsemän yleä eli SPK:ta. Minähän olen niin varmana etten edes yhtä kertaa katso, menikö niitä busseja lauantaina Savonlinnasta yhtään minnekään, varsinkaan kun sivarikaverit sanoo että ei mene.
Joten päädyn lopulta Savonlinnaan pitkän ja tylsän bussimatkan jälkeen, joka kaiken lisäksi ei tee hyvää mun lonkalle, vain ymmärtääkseni, että jumissa. Savonlinnassa. Vvoihan. Onneksi on kännykkä. Saan selville että juna kulkee, mutta juna on hyvin myöhäiseen aikaan liikenteessä, kahtakymmentä vaille seitsemän... Kävelen siis ympäri Savista (yay, sightseeing!) mielettömän vihaisena itselleni, törppö saatanan tyhmä idiootti! Tapahtui mm. pään iskeminen sei- pylvääseen. Yritin keksiä tunnin ajan miten saisin liftattua tännepäin, repisinkö vaikka ilmaislehdistä kirjaimia ja pistäisin ne jotain, vaikka mun kuorokansiota vasten emmätiiä syljellä?
Oli kriisi! Eka kerta kun voisin katsoa mun kuoroa telkkarista livenä ja eka kerta kun muistaisin sen varmana: kaikki Suomen Paras Kuoro-ohjelman edelliset jaksot vaan unohtui katsoa silloin kun ne tuli, vaikka olisin täydellisen helposti voinut...
No, lopulta rauhoituin teatterin vessassa ja ostin grillistä hranskalaiset. Ja lähdin junalla (4e). Venyttelin hiukan ja lähdin juoksemaan sen verran hyvin kuin pystyin 25 kg reppu selässä ja liikaa tarpeettomia vaatteita niskassa, Ei-Todellakaan-Juoksemiseen-Tarkoitetut saapaskengät jalassa. Kello noin seitsemän.
Mutta minä tein sen..! Neljäkymmentä minuuttia hinkumista ja puolimetrisessä hangessa tarpomista (Ah, keskellä Punkaharjun upeita maisemia) juoksen sisään ja vaatteita vähentämättä telkkari auki! Ei Suomi-tv! Noin! Ja kaks muuta kuoroa on just lopettanut oman laulunsa, tuomarit jotain tuomaroi, ja RUAMJAI juonnetaan sisään!
Oooh. Ne laulo niin upeesti. Ja kaikki ne nyanssit, eleissä ja tunnelmassa, kaikki pienet omituisuudet ja se kuinka kuuli että ne on taas kehittyny laulussa. Ja Siiri riveissä mukana! Varmaan hätävara, mutta ei sillä väliä! Ollin upea sovitus, viikossa tehty (hehe, siellä oli myös mun idea mukana).
Kaikki se hillitön yritys päästä kuulemaan kuinka Runkut voittaa JA NE TEKI SEN. Uskomatonta. Limaista, mutta maukasta. Ne teki sen. Ne on finaalissa, vastassa kaksi muuta parasta kahdestatoista kuorosta, ihan mun omasta mielestänikin! Ei enää ees väliä voittaako ne. Mutta ne voittaa.
Yes, yes yes. Vähän tekstareita kuorolaisille, syömään pari leipää ja pikatorkut ennen yövuoroa. Sanon yötä eräälle ja saan yllättyä. Sydäntä lämmittää. Reidet ja hartiat on kipeää hyytelöä, mutta nyt mä jaksan tän yön.
Vau, juuripa tajusin että blogipostauksen tekstimäärillä saa het asiaan perehtymätönkin jotain selvää tapahtuneista! Fakebookissa ei ihan täysin välittyneet nää nyanssit kun joka virke katettiin keskimäärin yhdellä adjektiivilla ja yhdellä substantiivilla. :D
VastaaPoistaAltså, Ruamjain finaalipaikasta sanottava lähinnä:
10 PRINT "JEE"
20 GOTO 10