"Marilyn, Marilyn"

Taidankin tehdä otsikon kanssa miten lystään.

Eaaaah näitä tunteita ja itsetuntemuksen olemattomuutta...

Olin just n. tunti sitten taas niin avuton ja surkea kuin olla voi, yritin rohkaista itseäni seisomaan huoletta, vaikka koko ajan taivas kaatuu päälle. Kesti vähän aikaa ennenkuin edes tajusin olevani peloissani. Olenhan sentään sellaisessa vaiheessa elämää, jollaista ei ole ennen nähty eikä tulla näkemäänkään.

Mietin kaikkea sellaista, mitä itkun partaalla oleva pikkupoika alitajunnassaan kehittelee, kun se pidättelee kyyneleitä; varpaasta nääs tipahtelee verta. En ole heikko, en epäröi, olen vahva ja kuin aikuinen tai vaikka Braveheartin William Wallace, olen se määrätietoinen ja komea - komeus on sivuseikka - En itke en pelkää.

Kaikki iski päälle, yksinäisyys, epäreiluus, itseinho, jopa se että olin lähellä toisten asumuksia enkä voinut edes karjua sietämätöntä oloani.

Niin siinä vihatessani Punkaharjua ja kaikkia syitä miksi tänne jouduin (mm. toimettomuuteni) avasin tietokoneluokan oven ja pyysin ihmisiä sulkemaan koneet ja nukkumaan. Yksi hauska somali sitten siinä hymyillen väitti, että ei vielä ei - katseli jalkapalloa - "nut on lauaantai, pitkä paiva, ei vielä! tulet takaisin? sitten kiinni?" tms. Ei siihen muuta tarvittu. Surkeuteni häipyi saman tien.

Mä olin vain yksinäinen. Tajusin sen siinä ja mietin miten hiton pitkä matka mulla on vielä että mä tunnen itseni kunnolla... Kuinka paljon mä oon todella kasvanu siitä 12-vuotiaasta nulikasta joka uskoo pystyvänsä kaikkeen ja jonka puolirapeat tytöt traumatisoi syyllisyyden kitkerillä mausteilla :D hahah mikä runosielu, toi oli ihan tarkotuksella surkeeta :----D

Hei, enää kaks viikkoa teakin kokeisiin. Eikä noi muutkaan opistot ole enää niin kaukana. Ajattele, jos vaikka meen Kokkolaan. Jos pääsen, niin lykkään kyllä sivaria, oli se miten tyhmä ajatus tahansa. Ei täällä kestä pää. (ei varsinkaan jos on mahdollisuus päästä tuonne) Täällä jos missään sain selville, kuinka mä en vaan osaa/pysty tehdä mitään perusleipä-työtä, mun pitää vaan luoda ja mun pitää saada taiteilla... Ei musta mitään apua ole teille sorvailijoille.

Asiasta sadanteen.

Täällä tän monikulttuurisen ja niin suvaitsevaisuudestaan tunnetun Itä-Karjalan Kansanopiston värikkäiden ihmisten keskellä tuli ajateltua, että kuinkakohan moni somali yms. afrikkalainen ajattelee sillein, vahingossa rasistisesti? "Ei saatana noita taikinanaamoja eivät tunne edes kotimetsiensä lintuja" ...En mä tiedä mistä, enkä miks ne oikeesti haukkuis meitä raakoja pullia.

Huoh. Onhan tää rankkaa, tiesin sen näistä kahdesta viikosta etukäteen. Vaistolla. Pahinta oli, että yhden työkaverin naama tunki eteen kun mietin mun idolin kasvoja... se oli jo kohtuutonta. Vähän kerrallaan pääsykoepaineet, turha työ ja muu tässä mainitsematon kasautui päälle, enkä voinut edes karjua. Karjuminen on mulle pyhä itseilmaisun keino.

....Älkää naurako.

Ihan tosi. >:s

Mutta no, hyviä öitä! Nukkuessani tulee soimaan Imogenin Sleep... :3