Ah.
Kämppä melkein täysin puhdas, ulkona
mahtava sininen taivas täynnä purjelaivoja.
Männyt on vihreitä ja punaisia, ilma tuoksuu.
Oh.
Luin just äsken yhen hienon blogikirjotuksen
itsen unohtamisesta. Se ei ollu varsinaisen
iloinen, mutta hieno. Siis viisas.
Mä oon aina halunnu muistaa kaiken, olla unohtamatta
mitään. Ja sehän on hyvä, joo...
Mutta joskus on hyvä unohtaakin. Muitakin kuin huonoja
muistoja. Njöf,
en tiiä osaanko sanallistaa sen
mitä päässä nyt liikkuu.
Osaksi koska tänään on tuparit.
...ajatus vähän tökkii?
Niin ja kuitenkin jos antaa unohtaa asioita,
niin miten voi muistaa unohtaa?
Tai muistaa olla ajattelematta.
Tää hillittömän kaunis maisema saa pysähtymään,
hämmästelemään ja heiluttelemaan varpaita.
Katselemaan silmien pinnalla satavaa valoa.
(nyt kyllä VÄHÄN tuli syvennyttyä roolihahmoon - "mistä näitä runoja oikein tulee??"):PPP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Jo sano pois kun en tiedä"