Hih!
Huh.
Mulla on soinu Ultra Bra vitsit ainakin kolme päivää putkeen päässäin.
Mutta se on ihajees. (hassua kyllä ettei oo kauheemmin
kaivatuttanu Valhe & Totuus tuon pääsoijan takia)
Eilen oli Ingan Wanhojentanssit! T'was fun, though
we were a bit late and couldn't get decent seats.
suomeksi: Twasi kivaa, taikataikina me ihmisbitti myöhässä eikä
saatu kymmensenttistä Seat:ia.
Pikkusiskolla oli hieno puku ja osas swengata melko hyvin,
ainakin sen mukaan mitä pystyin toisten päiden yli näkemään...
Ne tanssi vielä just suunnilleen keskellä tanssilattiaa. :P
Jäsen F:kin tuli käymään jykylässä, kuten myös mekon
johtava suunnittelija Anayte. Mummokin on asustellu... Heillä,
viimeset kaks viikkoa.
Musta oli hirveen, nostalgista, kodikasta, olla kotona kun isä,
sisko ja mummo ja kaikki oli yhtä aikaa siellä.
Mä oon tietämättäni kaivannu sitä ilmapiiriä mikä meillä
oli, silloin joskus kymmenen vuotta sitten...
Mä lähin siitä tapaamaan Jania, ja hänen kautta vieläpä
(!) Maisaa ja Emmiä! !!1eleven!!11!
Oli ihan sikakivaa. Emmi osaa aina pitää puheenaiheita pinnalla ja
Jani osaa napata sieltä semmosia hassuja juttuja ja ehotella
vielä hassumpia siihen mukaan, mutta sit ku Maisakin
oli siinä niin no, no, nohh.... nnooohhhhh.
Se oli hauskaa. Kiva nähdä M:ää ja
kiva nähä miten se oli muuttunu, tai oliko se muuttunu,
oliko se vaan sen seurueen vaikutusta, että siis ei ollu ihan
täysin irti lapasesta se meininki.
Mikä olis ollu oletuksena, ainakin pari vuotta sitten.
Mulla on vieläkin nuha, btw. Se lähti pariks päiväks
lomalle ja toi sitten mukanaan muutaman
päivän lumet saappaissaan.
Siitä huolimatta sain tänä aamuna ihan hyvin
lähdettyä juttelemaan JOU-annan kaa
roolihahmosta ja näytelmästä.
T'was nais tuu. Sain tänään
ihan hullusti ideoita ja varsinkin varmuutta
hakea lisää sisältöä siihen tyyppiin!
Oon ollu viime aikoina (vuosi/puol/toista)
fiksoitunu siitä ajatuksesta, että mun täytyy muuntua
näytellessäni aivan toiseksi ihmiseksi, aivan eri olennoksi.
Ja siinä sitten puhuttuani jonkun aikaa kohtauksista
ja pienistä eleistä ja siitä miten tuntuu
tyhmältä näytellä, kun eleet tuntuu päälleliimatulta,
niin
kun joanna sanoi jotenkin niin itsestäänselvyytenä,
kuinka jokainen näyttelijä kuitenkin käyttää
ja ammentaa omasta itestään asioita rooleihinsa,
niin
sen kautta sitten aloin miettimään ja tajuamaan että
hitto.
Niin.
Että ei se haittaa jos sä liikut vähän tietyllä tavalla,
ainakaan harjoitellessa. se hioutuu pois jos on tarvis,
ja ihan läsnäolollakin saa aikaan semmosta, että
jotakuta tuttua naamaa ei enää tunnistakaan siks
tyypiks jonka julkisuudessa tuntee.
Samalla tavalla kuin tyyppi, joka vaikka ilmehtii jotenkin
tosi oudosti, siis eri lailla kuin ennen, niin se yksinään riittää vierottamaan
näyttelijän siitä ihmisestä, joka tunnetaan tosielämässä.
Pointti on se, että kaikkia näyttelijöitä vähän katotaan
niiden persoonan mukaan johonkin rooliin.
Mä halusin ennen näytellä mahollisimman "epäminunlaisia"
rooleja, tehdä niistä jonkun toisen ihmisen tekemiä,
koska pelkäsin ettei mulle tulis sit mitään muuta kuin niitä
saamarin herrasmiesrooleja.
Mutta mä tajusin, että hei, mähän oon ihan persoonaltanikin kameleontti.
Se tulee syvältä sisältä ja kuuluu muhun, joten mun ei tarvii pelätä
tommosta.
On totta, että kameleonttiutta ei musta ulospäin kauheesti näy.
Mutta se on asia joka tulee muuttumaan.
Jos mä tajuan olla vähän vähemmän salamyhkäinen ninja.
P.S. Isi sai mut tuntemaan itteni hassulla tavalla tosi nuoreks.
pikku. pojaks!
Poks!
P.P.S. (hehe Pärsky pärsky höhö öh.)
Miten voi olla ihminen, siis mä, pölhö.
EIHÄN RAKKAUTTA VAATIMALLA SAADA.
"...'cause in the end the love you give is the
love you get"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Jo sano pois kun en tiedä"