perjantai 25. marraskuuta 2011

Miten voi sattua näin paljon...

Kun myönnän itselleni, että luovutin?
Ei juma.

Vihaan heikkouttani, silloin kun annan sen nousta pintaan.
Toisaalta, se "heikkouden" hetki, jonka takia mä vaadin selkeyttä elämääni ja jonka takia
Neiti ja mä erottiin...

Ehkä mä oon kasvanu sen ansiosta enemmän kuin oisin voinu jos me oltais jääty yhteen..
Toivoisin vaan, että jossain toisessa universumissa mä ja Neiti oltais kestetty yhdessä ja oisin silti kasvanu ihan niin paljon kuin nytkin, ja enemmän.

Hassua, kun heikkous synnyttää voimaa.
Tai sit mulla on vähän väärä sana käytössä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Da-a-a-aaaaararrreeeenen..?

Wou. Eipä oo koskaan ennen noin sykähdyttäny yksikään Darren-biisi!
Sellainen kuin "Bloodstained Heart".
Darren on tavallisesti vaan jotenkin niin ylipop, että sitä ei kehtaa kuunnella.. Hänen soundinsa on,
suokaa anteeksi barbaarisuuteni, niin homomainen. :    D
Mutta tässä se ei alkuunkaan haitannu! Se oli hyvä biisi, ja sen ääni oli just oikea siihen, en mä ees kiinnittäny huomiota oliko se nyt niin imelän pop tai niin doh gayyy... sori nyt kaikki
Savage Gardenin yms. fanit.

Toinen mikä hassutti, oli ton biisin biisivideo. Kun Darren ilmaisuillaan ja kasvoillaan ja sinisillä silmillään näyttää hyvin paljon Eräältä, mutta sit se on mies. Ja kun siinä Darren ja joku nainen makaa vierekkäin ja katsoo toisiaan silmiin, niin siitä naisesta tuli semmonen vaikutelma, että tuolta mä näyttäisin naisena. Siis kasvonpiirteet oli sellaiset.
Sitä kattoessa oli mukavan ironinen olo, on ihan kohtuullisen monta kertaa sen silloisen suhteeni aikana tuntunut, että mä oon se nainen ja hän sit se miehisempi, tai luotettavampi tai jotain miehisen kaltaista...
Kun siis näin heti, että mä katson siinä naisena Erästä joka laulaa miehenä mulle...

Jos tää outo päälaelleen kääntymisen tuntu absurdin mukavalla vireellä välittyi nyt teille lukijoille niin hyvä, koska siinäpä se. hähäh.
p.s. laulaminen tuntuu yhä aika kivalta. Kun vaan saisin pidettyä edes yllä sitä taitoa, kun ei oikein tule harjoiteltua... vaikka ei ole vielä ruostumista havaittavissa.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lapsia ja elokuvia

Jougendalen.
Näin just Teemalta viiden minuutin pätkän, jossa lapset puhuivat napapiiristä.
"Se on semmoinen leikki, mennään piiriin sitten navat yhteen.." "Siellä on myös Jäähirviö." "Ei se.. liity mitenkään napaan... tässä ihmisessä olevaan napaan..."
Ai ai. Ai vitsit. x)

Mä haluan näytellä yhtä suurella ilmaisuvoimalla kuin mitä näin noiden lasten kasvoissa. Ei hyvänen aika,
miten voi nähdä niin monta eri tunnetta yhden lauseen aikana!
Musta tuntuu, että mun yhdeksi näkyvimmäksi piirteeksi kehittyy sellainen ylitsepursuava ilmeikkyys.
Niin kauan kun en vie sitä liian pitkälle! :D
Ja tuo mainos Blue Velvetistä oli kans tosi upean oloinen. Siis "Le Bleu Velvette" vaikutti tosi upealta.
Sellaiselta jossa tahtoisin näytellä ja ehkä ihastua vastanäyttelijään.... kheh.

Tuota ennen samalla (lepakko)kanavalla kerrottiin elämästä Marsissa ja jäässä. No, elämästä ja avaruudesta ja elämän ihmeestä. Hitsi että se oli kaunista! Tuli niin mukava olo, että se pitäisi nähdä jonkun
toisen kanssa, joka on vähintään yhtä kaunis ja samalla lailla ihmettynyt...
Sen näkee vielä Ylen areenalta, suosittelen, loppuosaa varsinkin!

Jeh, sen verran piti sanoa. Meen muuten huomenna turhiin kokeisiin, koska pelkään että työmarkkinatuki menee muuten. Onneks mä en osaa siitä mitään, koska jos mä vahingossa pääsisin yliopiston tietotekniikan alalle, se olis pakko ottaa vastaan! :P