keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Why am I even..?

Öblägh.
Kello on varttia yli neljä, aamulla,
huomenna on esitys ja mun oli tarkoitus 
saada unirytmini kasaan.

No jaa.

Käytin äsken aika paljon aikaa
horoskooppeihin.
Lueskelin kaikkee Nousevista Merkeistä ja Aurinko- ja Kuumerkeistä...
Planeettojen asennoista ja huhhahhei
sitä hilivimpulaa - niinkuin kaikkitietävä ihmisenemmistö sitä kutsuisi.

Se oli kiinnostavaa. 
Hämmentävää.
Voiko todella tietää ihmisestä noin paljon vain
tietämällä tarkan syntymisajankohdan?
Esim. antoi hyvin osuvan
näkökohdan siihen, miksi parisuhteissa
tai niiden aluissa
käy niinkuin just mulla käy.


Varmasti kiinnosti myös siksi, että se osui niin
kivasti yhteen kaiken sen kanssa,
mitä toivon itsestäni.

Ja joo, osa siitä on ympäripyöreetä ja
varmasti moni muukin tunnistaa itsensä siitä.
Mutta miksei. 
Sieltä, mistä mä katoin, oltiin ainakin rehellisiä
ja sanottiin kaikki, mitä ei
välttämättä muista kysyä ensin.

Mä tiedän, kuka mä sisimmässäni olen, joten miksei se pönkittäis mun egoa?
(joka on huomattavan pieni - ainakin on ollut..!)

Tää elämä tätä nykyä on vaan niin levotonta
ettei asioista enää saa kiinni eikä ajatukset vastaa -
eikä niiltä muista edes kysyä.
Impulssit ja muistot seuraavasta tehtävästä
tai mahdollisuudesta ottaa rennosti tulee edelle ja vie kehon.

Oli vaan kivaa, kun sai vähän selkeyttä
tähän päähän - onnistui muistamaan kuka on.
Ja miksi tuntee mitä tunteekaan.

Euh oyeh.
Hyvää huomenta, minä meen pehkuihin.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

OJOJOJOJ MIKÄ GEIKGA

Tervehdys..
Olen paidattomana, kello on kolme minuuttia yli kaksitoista 
ja syön korvapuustia.(!)

Olin juuri Jaakko Laitinen & Väärä Raha:n keikalla.......!!!
Aijajai. 
Liian pitkä aika oli siitä kun viimeksi noin tanssin!
NE on AIVAN loistavia livenä, ei siinä voi pysyä paikallaan. 
Onneks Hanna Haapanen oli tänään aikasemmin ilmottanu että sinne voi tulla
(palauttamaan lainaamani Sigur Rósin levyn), en todellakaan kadu 
kahdeksan euron sisäänpääsymaksua,
vaikka rahaa minulla on suurinpiirtein nolla.
Tanssittiin alusta loppuun, tokasta biisistä lähtien mahtavan humpahtavaan
ja kansanveisumaiseen tahtiin.
Sitten juotiin - minä, Paavo ja Hanna - muutamat lasit vettä
ja mentiin uimaan kesäsateen jälkeiseen yöhön.
Katselin järven pohjaan veden alla, testasin pelkorajojani.
Puhuttiin vedenkieltä ja hoilattiin koko ajan, kunnes uinti loppui 
ja lähdin äidin luokse syömään pullaa.

Tänään töiden jälkeen jouduin hyväksymään yhden asian:
Mä oon täysi nössö kun pitäis astua toisen ihmisen mukavuusrajan yli.
Mä en kovin mielelläni tee jotain, joka tuntuvasti vaivaisi
toista ihmistä. Itseäni kiusaan jatkuvasti - osaks koska haluan jatkuvasti tulla
kaikessa paremmaksi - mutta en vaan millään taho
riskeerata toisen ihmisen hyvinvointia jos ei oo pakko.

Ehkä se on sitä etten tahdo toisten ajattelevan musta pahaa.
Ehkä mä olen automaattisesti nöyristelevä.
Ehkä mä arvostan jokaisen ihmisen omaa mielipidettä asioista, koska
itse ei voi koskaan tietää kaikkea.

Ei sillä syyllä oikeestaan oo niin väliä, mun pitää silti
oppia olemaan myös ilkeä. Tarkoituksella. Muuten mä en ole sellanen
näyttelijä kuin haluaisin, enkä sellainen ihminen mikä haluaisin olla.

Puhun siis feissaamisesta. (:P)
Kun Greenpeacen kanta on olla väkivallaton ja ilkivallaton
ja feissatessa mä edustan sitä joukkoa, niin
mä en voi olla niin taistolainen kuin haluaisin.
Me ei vedota ihmisten huonoon omatuntoon, me levitetään tietoa
ja yritetään saada ihmiset heräämään.
Mutta kuinka saat semmosen heräämään joka ei edes halua nähä unia?


Ja mietit että mitä
 se vaatisi että saisi joukon heräämään,
uskomaan uuteen parempaan päivään!
Että ihmiset ei tuijottaisi vain omaa napaa,
 että ryhtyisivät sinun tapaan
parantamaan
parantamaan

pointsit sille joka tietää biisin, tai ees bändin ;)


Haluaisin kysyä oikeesti tyyliin: "mikä teitä vaivaa" tai 
"onko hengittämänne ilma teille tärkeää" tai jotain 
iskevämpää, todella aggressiivista - niinku "Ettekö te nää mitä täällä tapahtuu", "ettekö
te välitä muusta kuin omasta perseestänne, pää ulos!"

Pitäis löytää se oikeuden ja kohtuuden raja, jossa olis tarpeeks sanomaa
pysäyttääkseen ihmisen mutta että se samalla olis kohteliasta
eikä vetoais ihmisten henkilökohtaiseen elämään. 


Kun en mä varsinaisesti ole mitenkään huono feissaaja, mutta
mä ehkä päästän ihmiset liian helpolla?

Siis mulla on huono tuuri, ainakin naisten suhteen,
mutta en uskois että se tuuri kytkeytyis feissaamiseenkin?
Koko viikolla en oo saanu yhtäkään ihmistä rahallisesti tukemaan.
Muut on saanu edes joitakin, suunnilleen sen päivän tarpeen verran.

Juttu on se, että tätä menoa, eli aika isolla todennäköisyydellä saan potkut, koska ei tuu tarpeeks lahjoittajia. Keskusteluita tulee, mutta mä voisin yhtä hyvin elää sossun tuilla,
tuntuu että mä en tee minkäännäköstä työtä kun ei ole mitään varsinaista
näyttöä siitä. Että mun huiput työkaverit tekee kaiken työn mun puolesta
ja mä oon jotenkin kelvoton yleensä työelämässä.
Tohon fiilikseen ei auta yhtään se, että vaikka saisinkin potkut niin
mä pärjään ihan hyvin, saan vuokrat maksettua sillä mitä
saan kohta palkaks.

noh, se siitä.

vitsit kun en pääse ILOSAARIROCK (tm):iin, mutta
toi Jaakko Laitisen keikka oli niin hieno, että
ehkä se ei haittaa.
Fiilis on kuitenkin yhä paidaton. :----)