A lot like love

on aika kiva leffa.

Sopii mun fiiliksiin.. sillein kierosti.

"Porco salaatti" ja kehvelieläin

Oi witsit, tänään on ollu kiva päivä.

Heräsin tosi häiritsevistä painajaisista (ei

varmaan pitäis syödä pestopastaa

ennen nukkumaanmenoa), mutta

heräsin kumminkin, melko 

kauniiseen aamuun.

Lähin kouluun sen kummemmin syömättä,

mitä turhia kun parin tunnin päästä

pääs ilmaiseks ruokailemaan... ja 

vatsa meinas haljeta :P 

Koulu oli ihan koulua, mikäs siinä

mutta ois voinu olla toistakin.

Lähdin ettimään ensin semmosta

jännää kauppaa nimeltä Shasa -

se ei oikeestaan oo ihan kauppa kuin

ehkä semmonen miniekoravintola.

Piti vaan mennä tutustumaan

siihen. Ja hän näki, että se oli hyvä.

Hän näki myös Keidas-nimisen

aasialaisen ruoan kaupan, jossa kassamies

puhuu hyvin, mutta vähän suomea. eh heh.

Sitten en löytänyt sieltä mitä piti, niin jatkoin

Ekoloon, missä oli kivan tuoksuista ja 

hintavaa. Mitäs siitä, kerran vain tehdään ruokaa

itse (couscous-salaattia). Sieltä löytyi!

Luomu on kivaa siinä mielessä että A) se on luomua,

B) se on hyvää, mutta ei C), koska se on kallista.

Jos oisin ollu nopee oisin saanu kolme ilmasta avokadoa.

Sitten keräsin mustikoita Mestarin Herkun 

lattialta, koska joku oli ilmeisesti kaatanu

mustikkahyllyn lattialle ja viattomat

asiakkaat vaan joko kiersi sen tai astui 

mustikoiden päälle... :DD

Oli hyvä olo, niin mikäs siinä. Just kun sain 

ne vähän syrjempään lattialle niin 

joku tuli jo takaa voivottelemaan

"noniii ja joku alko jo siivoamaan"

maan

maan.    

joo. Kaupungissa sattuu ja tapahtuu 

vaan jos on rahaa ostaa - mitä mulla ei ole,

ei ainakaan enää.

Mut! Mä näin tänään Porco Rosson!

!!!!!!!!!!!!

Se. Oli. Hieno.  

.

Kaunis ja ylevä ja hassu ja väkevä, mutta

itseironisen hellyyttävän katkeran suloinen.

Mä haluun lentää.

Niin! Ja näin tänään kotimatkalla sisarukset,

semmoset ehkä 10-13-vuotiaat siskon ja veljen,

jotka kantoi siwasta ruokaa tai jotain.

Veli piti kiinni itseään isompaa koiraa

ja sisko valitti kuinka se ei jaksa kantaa

kun sen käsi on kipee. Eikun sen jalka.

Niin se sano...

Poika oli nuorempi.

Aattelin jotenkin heti, että niiden 

vanhemmat on varmaan ihan hirveitä

orjuuttajia jotka vaan juo ja elää

tukirahoilla ja huutaa lapsilleen,

mutta oikeestaan mun vaisto sanoi

että mä taidan vähän liioitella.

Ehkä aika paljonkin? :P

Mut se oli kiinnostava hetki.

Joh. Ei mulla kai enempiä,

mulla oli oikeesti tosi kiva päivä 

tänään, ilmoittauduin Jujutsun peruskurssille

ja (ihan kohta haen kelalta rahaa) ja 

kaikki on tuntunu elämän peruspainosta

huolimatta todella keveältä. Iloiselta.

Lisäksi opin hallitsemaan mieleni syvyyksiä

päivä päivältä paremmin. Hooohh Hoh Hoh

HOOO. 

Mwah kaikki!

Tekotaiteellinen vai vaan hämärästi tunnistettava?

Voi juma miten
voikaan joku kuvata ja taltioida 

näytelmän huonosti. Siis ei, en käsitä.

Pari kivaa kohtaa oli saatu

ja ääni kuului hyvin.

Mutta mitä ihmettä? Siis okei,

kuvaajat ei ollu nähny esitystä aiemmin,

teki siis prima vistaa eikä kuulemma

edes kauheesti kattonu vaihtoehtoja

leikkauksilleen...

Pyytävät levyltä 15 euroa, kun

kamera kuvaa puolet ajasta täysin väärää

kohdetta ja joskus täysin tyhjää,

ihmiset heiluu kuvan laidoilla 

puolikkaina ja aina uuden kohtauksen

alkaessa kuvataan sitä, joka on 

lähdössä pois lavalta. Sen sijaan

että kuvaisi esim. niitä jotka tulevat lavalle 

ja laulavat??

Joo. Se on huono dvd.

Mutta tuo otsikko ei koskenu sitä.

Vaan sitä, miten huonolta mun

oma näytteleminen vaikutti. 

Siinä toinen jota en käsitä.
Kaikki on sanonu, että mä tein
hiton hyvää työtä.

Ehkä se johtui vaan huonosta 

kuvaamisesta. Toivon niin, siihen

mut melkein saatiin uskomaan.

Haluisin päästä nyt heti harjottelemaan

jotain todella mielenkiintoista näytelmää

niin hiton tosissani ja kuluttaa siihen 

kaiken aikani.

Sen takiahan mä halusin niin

kovasti johonkin teatterikouluun:

mulla on ollu ohjaajia paljon ja oon oppinu

niiltä paljon, mutta mua ei ole opetettu.

Mä haluisin niin tarkkaa palautetta

kuin vain voi antaa ja sit näyttää

kaikille - tai ehkä vaan itselleni -

miten hyvin mä oikeesti osaan..?

Damn. Aika itsekästä puuhaa.

Mutta en mä halua kuvitella osaavani.

Mä haluan osata.

...Enkä tiennyt oonko Romeo vai Julio...

Noh. 

Jos rehellisiä ollaan, niin se oli

varmaan paras näin päin.

Ei siitä sitten tullut mitään.

Siitäkään.

Pitäisi kai vaan antaa 

tunteiden tulla ja mennä 

ja lakata yrittämästä hallita 

kaikkea.

Voisi olla onnellisempi.

Mutta mä en tykkää vahvasta taipu-

vaisuudesta yhtä paljon kuin

vahvasta.. itsenäisyydestä. Sitä

paitsi jos ei pysty hallita asioita

niin pystyykö niitä sitten suojellakaan?

No okei tuota viimeistä ajatusta

ei tarvitse soveltaa kaikkeen.

jadajada blaablablaa. Ajatusten

virtaa, nobadi gets dis.

Eilen vakkarissa oli yks vanha

miekkonen, joka oli aluksi

kiinnostava, sitten tosi ärsyttävä 

ja loppupeleissä ihan hauska tapaus.

Se alkoi yhessä vaiheessa vaan

tuijottamaan sillein poliittisesti ja

sanoi hitaasti kerta toisensa perään:

raha.

             raha.

                                         raha.                                                         raha.

                                             raha. 

        raha, i fuck u lovely.                                           .

             raha.

Sellasella katseella, joka sanoo että

sä et tiedä mitään.

Siis ihan älyttömän ärsyttävää, kun

se ei oikeestaan ollu oikein keskustelemassa

meidän kanssa, mutta melkein samassa

pöydässä. Sitten niinku kaikki

vanhat "älykkökännit", se alkoi puhumaan

politiikasta ja siitä miten elämä On.

Juma. Mutta nyt se on ihan hauska 

juttu, koska se oli oikeesti ihan

hyvä tyyppi ja huomaan, että 

tuossa raha-episodissa on mahis

nauraa itselleen. Ironically.

Mitä sitä ei tekisi ironian vuoksi.

Mut siis ehkä ihan kiva lopulta

että se Hanna jäi semmoseks

tutuksi vain. 

En tiiä olisko siitä tullu mitään,

vaikka oltaisiinkin alettu seurustelemaan.

Ja illalla kuuntelemaan OKE!!:a Poppariin!

Ai witsi. Ne on parhaita. Jejeeeee!

Mm-hmm Hmm hmm, MM-hm-hm-hmmm. x3

Sydän meinaa loikata. leap.

Hei.

Mua vähän pelottaa,

tai "pelottaa" on väärä 

sana.

Egotrippi on välillä oikeesti niin

musiikkia mun elämästä,

se pitää mun sielua hyvänä.

Sinulla on rakkaani harso silmiesi eessä

Sinulla on rakkaani harso silmiesi eessä

Anna minä nostan sen

minä nostan sen siitä

vien kauas ja varmaa on

ettet sitä löydä

Mä oon vähän pöljä.

Mutta mä haluan ja en halua ottaa tätä askelta.

"Pelottaa" on väärä sana, koska

mä oon oikeestaan jo NÄIN lähellä 

sen päätöksen tekemistä.

Mua ennemmin surettaa, koska 

mä oon päästämässä irti.

Vaikka eihän se lopulta oo ainoastaan

mun valinta.

Se surettaa.

Kai tää on osa aikuisuutta.

Nyt mä aion vaan mennä ja

katsoa mitä tapahtuu,

koitan käyttäytyä samalla niinkuin

minä ja samalla just ylösalaisin väärinpäin x-hyppyä tyhjiössä.

<:)

Järvi näyttää keskiyöllä mereltä

Hai hoi! 

Ihan ensinnä: apuva. Mä meen kolmen yön päästä

aloittamaan opiskeluni ammattiopistossa???

Siis. Mitä siellä edes tehdään? 

Mulla ei oo mitään hajua, osaanko mä 

mitä mun pitäis osata. Eeiku, ei sinne ollu

mitään pääsykokeita, ei tarvitse osata, kai?

Hui. Se ajatus että mun pitää kohta pyöräillä sinne 

joka päivä on vähän jännä. Ei siinä,

on siellä kaunista, ja se on sentään täällä

kotikylässä. jyväs. huh.

Tänään on ollu yllättävän elävä päivä.

Todella... "nostalginen". En oo mitenkään

liikkunu ympäriinsä juuri enempää kuin tavallisesti,

mutta tuntuu kuin olis taas kesä 2009 tai 

jotain. On ollu niin samankaltanen päivä.

Käyny kattomassa näytelmää ja nähny kavereita,

varsinkin Jania. Ja puheltiin jälleen

pitkiä juttuja elämästä ja leikittiin

filosofisesti. 

Oon kulkenu fiiliksen mukaan ja katellu maisemia,

uppoutunu niihin. Kuunnellu musiikkia,

vain musiikkia ilman ajatustakaan siitä mitä

seuraavaks pitäis tehdä. Lähetin pari

tekstaria vanhoille ystäville ja oottelen

mielenkiinnolla mitä ne sanoo, sanooko jotain.

Heh. Nostalginen päivä niin hyvässä

ku pahassakin.

Mutta all-round tosi jees.

Nyt haluais kuunnella vähän Egotrippiä

tai olla Tampereella teatterifestareilla, mutta 

minkäs teen. Meen nukkumaan ihan kohta.

Yks ehkä parhaita komediasarjoja ikinä muuten

on semmonen ku Community.

Oikeesti. Se on niin ennakkoluuloton,

ihan älyttömän älykästä -

plus melko absurdia huumoria pursuava 

juttu. Ei siis se on mahtava, ihan mieletön.

Mut tiiättekö. Mun sisällä asuu yks pieni ikuinen

pessimisti. Mä veikkaan että just se

antaa mulle syyn olla iloinen kaikesta mitä

mulla on, mutta toisaalta se ei koskaan

jätä mua rauhaan.

 Mulla on vähän ikävä, kaikkia. Kaikkia.

No hetkittäin jättää,

mutta se kytee sellasta ilkeetä henkeä

mun sisällä. 

No joo joo, se on inhimillistä. 

Hyvillä haltijattarillakin on semmoset,

tai muuten ne ois oikeesti aika pahoja.

Miks mä puhun teille haltijattarista?

Ehkä se on vaan mun naiiviutta.

se ilkee henki. Okei tuossa ei oo paljon

järkeä, mä puhun vähän

turhan arvoituksellisesti nyt.

...

Enkä aio selventää, hähä.

Nyt nuqq.