Nyt on iloinen olo.

Haluaisin halata,

tanssia ja laulaa

kaikkien kanssa.

On niin ylitsevuotavan mahtava olo.

Elämä osaa olla joskus ihanaa.

Ja varsinkin ystävät.

Eikä oo tapahtunu mitään muuta, kuin
 että vietin tosiaan hillittömän kivan
illan vanhojen kaivattujen
kanssa.
Siellä sitten
olikin todella paljon
tuttuja ja vähemmän tuttuja,
ja ilta huipentui, hassua kyllä, naama-
kirjan tilapäivityksiin, joista tällä kertaa joka-

ikinen sai mut hyvälle tuulelle.
Luin blogikirjoituksia Tsekistä ja
Keniasta, huomasin että yks tyyppi ei
sittenkään yrittäny vältellä mua,
sain tosi kivat heippavilkutukset
ja tavalliseen tapaan aika rönsyilevän
pohdiskelevia keskusteluja Tanskiksen
kanssa.
Kuuntelin tosi menevää rokpunckia
ja.

Että osaa olla iloinen olo.
Onneks osaan pitää sen tätä nykyä
sisälläni ilman että räjähdän.
Toisaalta, vähän harmi että osaan.
(((((((:)))))))
molemminpuolinen hymy.

Tän mä sanon sielullani:
Nähkää ihan parsoja unia.

Let's do The Timewarp, muy nostalgico

Hop. Terve taas.

Suokaa anteeksi otsikkojeni täysi käsittämättömyys, 

vaikka teenkin niistä käsittämättömiä tarkoituksella.

Haikean haikea olo. Siitä huolimatta viime

päivät on ollu kivan huolettomia

ja iloisia. Mun olot vaan tuppaa 

olemaan vähän turhankin ristiriitaisia...

Puoltoista vuotta on aika lähellä sitä aikaa,

minkä oon nyt ollu "yksin", enkä

mä varmaan näin märehtis, jos oisin

ollu pikkasen... onnekkaampi.

Ja taas asia on melko suhteellinen.

Varsinkin mun kohdalla: mä pidän melkein

kaikkia kokemuksia loppupeleissä hyvänä,

ja onhan tässä tullu koettua monenlaista,

vaikkakin melko yksinäisellä 

tavalla.

Tässä tulee se mutta.

Mua on monesti mietityttäny, että

mitä niillä ihmisille tapahtuu, jotka

on ikävöiny tyyliin kuusi tai jopa kymmenen 

vuotta yhtä ihmistä.

Onko se sen arvoista, vai onko se just 

avain siihen onneen mitä kaikki etsii?

Jos nyt vaikka niiden toive toteutuisikin

ja ne jollakin ihmeen ilveellä saa

sen ihmisen jota jotkut sielunkumppaniksi sanoo,

niin kestäisikö se?

Ainahan se riippuu ihmisistä itsestään, eikä

se, mikä on nyt totta, välttämättä ole sitä 

vuoden päästä. 

Mutta johtuuko se siitä, että ne tyypit

ei jaksa pitää sitä suhdetta yllä vai

siitä, että ne erehtyi luulemaan kaipuuta - 

ihmisen tai sen rakkauden tunteen kaipuu, kummin vaan -

rakkaudeksi? 

Puhun just semmoisesta aidosta oikeasta,

kaikki esteet voittavasta, yltiöromanttisesta

rakkaudesta johon mä haluan

uskoa täysillä  tässä

julmassa, rujonkauniissa maailmassa.

Nännää. Nyt mä meen viettämään tapaamaan

vanhaa ystävää ekaa kertaa ehkä kahteen

vuoteen! ja Huomenna lisää ystäviä..!

Nyt pitää hymiöidä. ^_______________________^^

Makaronia, tiskejä, kirjoitustehtävä, toinen, kolmas ja 30 Troikka

Tättärättä

rättädättä

tättärättä

tädädädä.

Jihaa. Enää yhet liinantaittelujutut opeteltavana.

Ammattiopisto-opettajat osaa kyllä keksiä

monesti niin turhan oloisia tehtäviä.

ja eilistä murkinaa naamaan. 

Ylihuomenna alkaa kuamraikuorolallatus ja

sen päivän ylihuomisena on synttärit! 

Hmm. Synttärit. Mitä nekin oikeen on?

'Scuse me.

*funkya 

mutta 

ripaskanlaista 

taustamusiikkia*

Näin, lisää makaryyniä!

Niin, sain mietittyä tuossa matkalla keittiöön ja takaisin:

Mihin mä tarviin synttäreitä,

kun on läjämäärin bileitä muutenkin??

Ja vaikka tykkäänkin huomiosta

(vieläpä aika paljon) niin enemmän mä 

pidän yksinkertaisesti hyvien tyyppien kanssa

olemisesta. Lisäksi mä en oikein osaa

kutsua ihmisiä omille synttäreilleni.

Yllätyspibbalot ois kyllä varmaan kivat joskus.

......Vähän huono sanoa nyt, mutta tuo yllämainittu

EI

ollut mikään varsinainen toive.. :PP

no, voihan tää outo epäinnostus bileiden

järjestämisestä johtua kans ihan

yleisestä kiireestä. Vaikka ei oikeesti ees

oo mikään hirvee kiire.

Eimulla ei lopulta ollu paljon sanottavaa, tänne

on välillä hauska vaan kirjotella. Tekstiäkin

vaan tulee tulemistaan. Kato ny! Jatkuu ja jatkuu

ja jatkuu, huhhuh! kliketiklikkliktsaktsak

tsaklik shhaaaa Kling!