torstai 22. maaliskuuta 2012

GW, No mani, vapaa pääsy, keikka klo 23.30

WITSIT. Mä haluan oppia akrobatiaa!
Haluan ehkä myös mennä Eeron keikkaa kuuntelemaan,
vaikka pitääkin herätä jossain seitsemältä
huomenna.
Stressaannuttaa vähän, nykyään.

Työharjoittelu Huoniksella alkaa sujua. 
Big news? No ei, daa? 

daadidaa. Globally Wanted ja sen lisänäytökset.
Kävin tänään yhden viimeksimainitun katsomassa.
...Miksi, miksi oi miksi siellä ei ole tupa täynnä
joka ilta! 
Se on niin hienoooo.
On yksinkertaisesti väärin tuollaista taideteosta kohtaan,
että siellä ei käy todella paljon katsojia.
Ne on niin taitavia! Se musa vie niin mennessään ja 
kaikki mitä siellä tapahtuu on niin oudon
kiehtovaa, kaunista ja rumaa... ja häpeilemätöntä.

Äsh, menisinkö mä nyt sinne geiggaa kuuntelemaan.
Pitäis herätä viikonloppunakin treenaamaan ja huomenna
varsinkin. Mä periaatteessa haluan todella
kuulla millaista musaa yhden näyttelemäni näytelmän
ohjaaja tekee/soittaa, eikä tuo ohjaaja/näyttelijäsuhde
ja siitä syntynyt kiinnostus taitavan ihmisen luonnetta kohtaan
ole oikeastaan se oikeasti kiinnostava juttu.

Ihan vaan... mä haluan käydä yössä. Se maksaa maksimisssaan
kaksi euroa. mutku
pari viime kertaa kun on menny kaupungille ilman kaveria,
niin on vaan ollu tosi tylsää tai masentavaa.

Tää meni taas tähän asioiden pyörittelemiseen
kunnes ei osaa enää päättää mistään mitään.
Mutta mä koen asioiden pohtimisen tosi
tärkeäks, se antaa varmuutta että mun päätös on oikea.

Ja nää mun kirjoitukset on nykyään kaikki 
tosi epäselkeitä, tai siis kon- koks- mitälie, kuka näitä jaksaa lukea?
Aluks ei oo paljookaan sanottavaa,
mut sitten en oikein pysty lopettamaan
uusien asioiden sanomista :P

Puh. Mä oon vähän rakkaudennälkäinen.
Ennen olin vaan kiimainen. ärr.
pörr. hmh.
Tällä kertaa näin. Puolentoista viikon päästä
ensi-ilta. ehkä se vie ajatuksia pois sieltä,
missä ne ei auta mua pääsykokeiden tai tulevaisuuden suhteen.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Suu Auki-moodi

Hjohoho.
Kyllä sunnuntai oli kivoimpia päiviä vähään aikaan. 
Heräsin lähes aikaisin, kuuntelin hyvää musiikkia pitkään, sain tehtyä tärkeitä 
jutskia ajoissa, kävin katsomassa hienonhienon näytelmän nimeltään Meganin tarina, köh köh.
Päivä oli kaanis ja aarinkoonen, mustakin tuntui siltä! Oi kevät.

Eilen sain kovaa kritiikkiä siitä, etten laulanut niinkuin en koskaan ennen ole.
Treenasin niin hyvin kuin pystyin mielikuvaharjoituksilla ja aukomalla suuta, 
kuvitellen siihen päälle kaiken mitä kappaleen kuluessa pitäisi tehdä
ÄäääääääÄ.
Mutta tänään oli sitten iloista, kun ohjaaja kehui ihan mahrottomasti
kuinka hyvin sitä ääntä nyt tuli. 
Ihan jännä sinänsä, koska jos ei olis just viime lauantaina ollu
Krampin aikatosijees-kurssia Complete Vocal Techniquesta, en
olis ehkä koskaan tajunnu, mihin se ohjaaja pyrki kun
jankkas niin kauan siitä suun avaamisesta... Nyt siis tajusin, että
se todella kannattaa, avaa vaan niin paljon kuin mahdollista
niin Äääääkin kuulostaa hjuvalta.

Phuh. Nyt pitäis vaan pitää tahtia yllä, koska kiire vaan kovenee tästä eteenpäin
ja mun ei auta tuhlata hetkeäkään, kiäks.
Tättärää töttöröö!