Jabadabaduu.

Toissapäivänä oli hauska ilta.

Ääni oli samana aamuna menny ihan

mäsäks jostain ihmeen syystä, 

mutta sitten parantui muutaman tunnin päästä.

Lähin kuuntelemaan ilmaiskonsertti Loistoa

ja huomasin että perkele, kauheen

moni mun kavereista on jotain Jyväskylän Top Ten-laulajia..

Kuulin mm. coverin Florence + The Machinen Cosmic Lovesta.

SE tärähti NIIN lujaa! Ai että, pitkästä aikaa oli 

tommonen täydellisesti fiilisteltävä 

konsertti. Jos oisin istunu eturivissä tai missään,

mikä ei olis semmosessa konserttisalissa 

vähän huono yleiselle liikkumiselle

niin en ois pysyny paikallani vaan

tanzannu ja huutanu äänen (taas) käheäks.

Mutta oikeesti, en kunnolla muista millon viimeks

kuuntelin livenä jotain mikä sais mut niin

hurmioon, sellaseen kaikennielaisevaan iloon -
musiikkorgasmi on myös osuva sana.

Niin ja sori, oon ollu vähän aikaa vaitonaisena

eli not having made any blogwritinging.

On ollu kiirettä, Paviljongissa työskentely, Ruamjain

harkat (kuoro muuten soi ihan älyttömän hyvin 

nykyään), Ylioppilasteatterin PALJAAT ja tuleva

Galleria vie aikalailla kaiken aikani. Tai veisi

jos antaisin viedä. ehkä tunnin tai kaksi päivässä otan 

itselleni. 

Ja yhyy Jujutsu-treenit jää koko ajan välistä!
Kyllä mää varmaan pysyn perässä, (muut on ihan hitaita :PP)

mutta ku mä en oo ees maksanu sitä

kurssimaksua minkä eräpäivä oli ehkä viikko sitten

ja tuntuu tosi ilkeeltä.

Plus haluan treeeeenata! Macho bodyman!

Eei kait mulla muuta.

Paitsi mitä nyt ailahteleva sydän, 

tai ehkä vähemmän ailahteleva oikeestaan?

Äm en mä osaa nyt selittää enkä

tiiä onko nyt oikee hetki muutenkaan,

nöf.

Haluisin ehkä hetken rauhaa tältä,

tai sit vaan sellaista 

Suurta

ja Säteilevää ja

Harkitsematonta/Epäilyksetöntä.

miten voi tuotakin suunnitella jumankutale.

Vielä yks juttu! mä oon nykyään vähän

kiroilemiseen päin :------D

JYTti on kyllä parhaita teatteriporukoita

missä oon ollu ja vitsit että tykkään tehä 

touhuja niiden kanssa. 

Vaikka ne opettaakin mut moninaisille tavoille.

Aika kivaa se.

nyt ehkä öitä!

Älkää lukeko, mä puhun vaan itestäni

Hoi hei.

Mä taisin tajuta tänään

vähän lisää itsestäni.

Ärsyttää kun en joskus pienempänä

tyyliin lukiota aloittaessa voinu tutustua

Jungiin, siihen filosofiin tarkemmin.

No ehkä mä vaan unohdin etsiä

siitä tietoa ite

 silloin, mutta

hitsi.

 se ois ollu tosi hyvä juttu.

TEIN SIIS TUOLLA INTERWEBSISSÄ YHDEN PERSOONALLISUUSTESTIN.

taas.

Yks asia mitä en kai vaan ollu...

halunnu (?) myöntää itelleni,

on se, että mun

tunteet on joillekin ihmisille

liian intensiivisiä.

Siis kyllähän mä oon sen tienny,

jo pitkän aikaa, mutta en vaan..

en tiiä - on aika vaikeeta

avata tunteensa toiselle, kun siinä käy näin:

http://www.youtube.com/watch?v=TzAnP7ibjyU

Ei löytyny parempaa versiota 

näillä pattereilla. Mut oikeesti, toi tyttö

joka nauraa tossa on vähänku

se tyyppi, joka aina nauraa kun mä kuvittelen

etukäteen mitä vois tapahtua jos

alkaisinkin vaikka itkemään.

Vielä yks mutta, 

En nyt siis tarkoita että kaikki

mun tunteenpurkaukset alkais tai päättyis

itkuun, ihan yhtä hyvin mä nauran tai 

hulluilen tai pohdiskelen (tai. tai. tai.tai. tai. tai. tai. tai. tai. tai.

tai, tai, tai, tai, tai, tai, tai tai tai tai tai 

Tai tai TAI tai taitaitaitaitaitaitaitai tai tai tai tai jotain) yksinkertaisesti

niin valtavan suurella volyymillä, että

ne, joiden mä sillä hetkellä haluaisin

reagoivan rohkaisevasti 

ei vaan osaa olla siinä.

Luin joltain sen testin linkkisivulta eli foorumilta

joka oli periaatteessa suunnattu just

mun "persoonatyypeille" niitten

tosi paljon munkaltaisten ihmisten elämästä.

Oon ennenkin tajunnu, että mä oon pelokas,

mutta nyt selkeni että millä tavalla.

Joskus aikaisemmin mä oisin

hymyilly vaan voidakseni peittää sen, että sattuu -

koska sen näyttäminen olis ollu

vaan hillitön purkaus. Kontrolloimaton.

Oon viime aikoina kans tajunnu

olla esittämättä. Ehkä mä nyt

alan oikeesti kasvaa rohkeaksi.

Äärh. Kello, sinä tunteeton paskiainen.

Mä haluaisin kertoo lisää - öh, itsestäni..

GRAAAAA!

voi nolous.

Voi kummallisuus. Siis. Milloin viimeksi sanoin

"voi nolous"... en koskaan, silloin!

totaaa huhhui. Miten voi päässä kulkea

noin viis eri tunnetta skaalojen laidasta toiseen

sekunnin sisällä. Tai siis miten selittää se???

eh öh.

mut ehkä te silti tajusitte?

no en tiiä.

Graaaaaa hitsi kun väsyttää.. se syö tätä inspraatjoota 

ja muutenki sitä vaikutelmaa 

minkä halusin antaa.

tosin eipä mun tarvii antaa mitään vaikutelmaa. heh.

mä vähän vielä opettelen sitä epäesittämistä.

Ja nyt on vaan kauhee tämmönen

että "älkää lukeko, mä puhun vaan itestäni"..

omassa blogissani.... 

:s 

:P

 :D

 :Å

Four Tetillä on tosi kivaa musiikkia. btw.

mä meen ny nukkumaan. toivottavasti

mun unet antaa ees vähän tilaa,

ettei tarvii kaivaa tämmöstä 

kuoppaa kaikelle sille,

mitä haluaisin

sanoa.