Miks on aina semmonen halu
tehdä enemmän kuin mitä kerkeää?
-varmaan koska käyttää liikaa aikaa koneella sdgdsjgh-
Eikö vois olla aikaa erikseen jokaista asiaa varten, minkä haluaa saada
vapaaehtoisesti valmiiksi? Nyt iskee oikeesti se, miten paljon tuo
sivarissa vietetty aika on vammauttanu mua näyttelijänä...
Mä en uskalla enää, niin hyvin,
antaa impulssille valtaa. Mun keho ei tee
vapaasti sitä, mitä mä yritän
tuoda julki. Se pelkää olevansa karrikatyyrinen
(onko toi yhdellä vai kahdella ärrällä?)
ja sen takia lukkiutuu johonkin jo opittuun, ja
mitäs muuta sellaisesta tulee kuin
muotin mukaista.
Vuosi kunnolla näyttelemättä, harjoittelematta varmaan
tekee kelle tahansa sen.
En kai mä vaan kiirehdi? Siis että joululomasta
ei ole kauhean pitkä aika vielä... just päivä
ennen jouluahan sivari loppui. Jos tää jäykkyys
ja turhaantuminen itseen johtuu vaan siitä,
ettei mikään projekti oo vielä kunnolla edes alkanut?
Kun tää kevät on hiton tärkeä.
Mä tahdon olla valmis.
Paitsi että stressaaminen monesti kääntää
kaikki edut päinvastaisiks.
Tällä kertaa mä sentään tiedän paljon enemmän, kaikesta.
Ja oon itsenäisempi.
Kun vaan löytyis se varmuus.
Hm.
Mulla oli joku ajatus tossa toissailtana,
että tästä mun pitää kertoa armaille lukijoilleni... hm, mikähän se oli?
Noh, olen armaista lukiokollegoistani ihan
sikaylpeä, sen ainakin sanon!
Eilen oli mahtavan kuuloinen protesti
mammutti-/suur-/jättilukioita vastaan,
satoja nykyisiä entisiä lyseolaisia ja muidenkin
lukioiden oppilaita protestoi!
Vielä jäi vaivaamaan, että miksi
minä en tiennyt tästä... En haluais sanoa
että oon laiska koska se saattaa olla totta. :P.
Toisaalta jätin naamakirjan huomiotta monta päivää. hmhm.
Ehkä siinä on jotain hyvääkin. Kaikessa on.
Joo mut, nyt on ihan pakko yrittää ängetä sänkyyn,
kello on: 1H4N L11K44.
P.S. Kaipaan kaikkia kavereita ystäviä. Toivottavasti
näemme kaikki joskus, mielellään lähi...kuukausina.
