maanantai 15. huhtikuuta 2013

Syttyä räjähdyksistä, räjähtää hiljaisuudesta

Nonnih. Vielä viimeinen homma ennen
nukkumaammenoo. Daft Punkin uusinpia biisejä soi, (Lose yourself to dance)
saatan muuttaa kesällä uuteen kämppään
mikä on erittäin hyvä, ajatellen nyt tässä tätä kämppistäni.

Mä olin myös Rovaniemellä aika äsken. Eilen vielä, siellä kaukana.
Se oli yks niitä hetkiä, jotka piirtyy mun aivopoimuihin
jonkinlaisena tuoksujen, hetkien, naurunpurkausten ja musiikin
poikkitaiteellisena maalauksena.
joo wou. tota.

Mä näin siellä kaikkee tosi kivaa. Näin hesan ylioppilasteatterin 
jutun nimeltä Give Me Back My Son, joka oli
mm. sympaattinen, vaativa ja mukavan omanlainen.
Sit siellä oli yks Vesa, joka on yks niitä harvoja jotka tajuaa
mun syvintä olemusta. Se rohkaisi.
Sit mä olin sellasissa aika lailla tajunnan räjäyttävissä Improskaboissa,
jossa mä sit improsin laulua. Jota en oo ennen osannu oikein tehdä.
Yhden kerran sitä ennen olin yrittäny oikeesti keksiä sanoituksia ja 
säveliä tyhjästä.
Mut nyt mä vaan päästin sen ulos, ei tarvinnu miettiä, ei tarvitse
yrittää kun vaan pitää hauskaa koko sen yleisön ja kilpailijoiden edessä.
Meille hurrattiin niin lujaa.
Valot iski kasvoihin niinku joku säkenöivä tuuli ja korvat pauhas!
plus mulla oli tosi hienot housut.
ai vitsit.

Mä tykkään JYTISTÄ tosi paljon, ja mä tykkään siitä,
kuinka hienoja juttuja voi ihminen kokea oikeassa seurassa.


Mä näin myös häiritsevän kauniita unia, vaikka olin
samana iltana tajunnu että mun passi on 
ehkä rovaniemellä...
mut siis. 
Mä en.
TAJUA.
Naisia.

Tai tajuan, ja se tässä ehkä ärsyttääkin eniten.
Miks mä tajuan (jos tajuan) ja 
miks ne EI.
..Tosin, yhtä hyvä mahdollisuus on, että ne aattelee melko lailla samoin
ku mä, ja vähintäänkin siinä suhteessa, että nekään ei uskalla
tehdä sitä mitä pitäis jotta ne tietäis sen minkä haluaa tietää.

liiallista empatiaa?
liian vähän?
En tiiä. Mä samaan aikaan en jaksa yksinäisyyttä 
ja samaan aikaan en jaksa sitä säätämisen määrää,
jonka vieläpä pelkään olevan enimmäkseen 
ihan oman pääni sisäistä.
Niin se on ollu jo niin monesti.

Alkaa mennä vähän väsyneeks tää touhu, joten sanon nyt hyvää yötä

Kauniita unia.