Mä tajusin kaikenlaista tässä eilisen
ja tän päivän sisällä.
Muun muassa sen, miten torjutuks tuleminen
tai luopuminen jostakusta vaan lisää
mun kiintymystä siihen. Mä oon sillä lailla masokisti. Henkisesti.
Tai ennemmin taistelija?
Kuitenkin.
Jos mua ei suorastaan poisteta elämästä, niin
mä itse tahdon sinne yhä lujemmin.
Sen lisäks tajusin, että mä siirrän kaikkien mun
menneiden ihastusten herättämät tunteet siihen, jota
mä eniten kaipaan...
Mulle tuli siitä kaks ajatusta.
Toinen on yllättäen se, että sen takia en
oo päässy tosta matkustajasta yli.
Ja toinen on se, että tuolla tavalla
syntyy ikuinen rakkaus?
Ainakin teoriassa. Jos ihminen ihastuukin
toisiin välillä vaikka olisi naimisissa toisen kanssa,
niin se voi sitten lopulta vaan huomata
ne ihastuksen piirteet siinä kihlatussa, puoliskossaan.
Suurentaa sitä viemällä kaiken sen ihastuksen
takaisin sille, jota on päättäny rakastaa.
........En tiiä yhtään, toimiiko toi toisilla.
Lisäks, en tiiä pitäiskö niin tehdä.
mulla se on vaan tapahtunu automaattisesti.
Mutta siinä on seurauksena se - dohyllättäennoshitsherlock -
että kukaan muu tai mikään muu suhde ei tunnu miltään.
Se, mitä toiset ihmiset herättää sussa, imetään pois niiltä
henkilöiltä. Ihanku ne
ei olis koskaan tehnykään mitään merkittävää.
Ja,
mun pitää nyt lakata tekemästä niin
koska
se lupaus minkä mä annoin
jos mä jatkan tunteiden siirtämistä
niin mikä sit on sua.
Miten mä sitten voin sanoa pitäneeni sen lupauksen.
Totta puhuen mä en enää ees tiiä
mitä mä ajattelen tosta tunteiden siirrosta,
siis että onko se ees mahollista tai totta.
Silti.
Hitto. tuli just mieleen että näistä teksteistä sais
tehtyä ehkä näytelmän, tai kirjan.
me, fucking narsist.
no ei ees. mutta vähän kyllä tuntuis siltä
jos niin tekisin. "mulla on niin hieno elämä! teen siitä kirjan
ja siitä tulee bestselleri ja kaikki rakastaa sen makua ja
mun viisautta oh aaaahh c'est muaaaaa"
GEB [The Great Emperuoeur BleuBleu] ceased opening his heart and spreading wild ideas to PF [Public Friends].
