Morjens kaikille. Tuli sellainen
olo, että täytyy kirjoittaa jotain blogiin.
Pitkästä aikaa. *nostaa hattua*
Päivät on kuluneet viime aikoina tosi nopeasti,
iloisestikin jopa. Noin puolitoista kuukautta olo
on ollut hämmästyttävän hyvä, ikäänkuin
sisällä olis jonkinlainen rauha.
Vaikka ulkoisestihan mä oon koko ajan ollu
juoksemassa paikasta toiseen, nukahtanu melkein
välittömästi kun oon päässy sänkyyn ja lähteny
kymmenen minuutin sisällä aamulla herättyäni
juoksemaan harjoituksiin.
Teatteri (ja Kramppi) tuppaa olemaan
sellaisia aikaa vieviä "harrastuksia".
Just tuo Kramppi ja ne ihmiset sen sisällä
on tuonu sen rauhan mulle. En tajua miten,
mutta siihen porukkaan on syntyny
tosi vahva side, ja meillä kaikilla on siellä
älytön luottamus toisiimme. En tiedä,
oliko edes muinaisessa Ryöstetyssä Kielessäkään
niin vahva yhteishenki kuin meidän
Romeoissa och Julioissa.
Joka kerta treeneihin
tullessa - jo maaliskuun alkupäässä - oli aina
vähän irrallaan muusta maailmasta. Unohti
ne muut kiireet ja oli semmosessa klikissä.
Fyysinen rasitus yksinkertaisesti ei ollut
enää relevantti asia, ainoa mikä merkitsi,
oli se ilo millä me harjoiteltiin.
Ennen toukokuuta, sen valtaisaa työmäärää
ja keskitysleirimäistä joraamista mulla oli
pitkään vain vaikeeta tajuta itseäni.
En muista paljonko mä oon tästä sanonu, mutta
sivari teki mulle tietyssä asioissa todella pahaa.
Sivarin takia mun piti pitkään haparoida
itseni kanssa, sattumanvaraisesti hyvällä
tai tosi huonolla tuulella. Aina lopen väsyneenä
kuulemaan mitään valituksia mistään, mitä olin tai
en ollut tehnyt. Edes hyvä musiikki ei aina herättänyt
tunteitani eloon, olin melko kivinen.
Oli vaikeaa ajatella muita ihmisiä, niiden
vaikeuksia tai onnen hetkiä.
Krampin kanssa oli vain hauskaa,
teki hyvin tai huonosti.
Niiden ihmisten ansiosta musta tuntuu taas
itseltäni.
Herkältä, räjähtävän elämäniloiselta ja
kuuntelevalta, lämpimältä itseltäni.
...
Tajusin just, miten paljon haluan kiittää
yllämainittuja ihmisiä. Sillä on enemmänkin
merkitystä kuin vain tämän kevään (tai edes kuluneen
vuoden) tapahtumien osalta.
Mä teen niille tanssin.
