Oi.
joi.
Voiko olla ihanampaa tunnetta kuin se, että
kaikki mitä varten oot tehny töitä,
kaikki asiat joita toivot vieväs eteenpäin jokapäiväisillä päätöksillä
ja ponnistuksilla
tulee sun etees jonain päivänä ja hymyilee niin että
juuri ja juuri tietää ansainneensa jotain niin kaunista.
Tää viikko. Tätä voi kutsua lomaksi.
Enskari. Lepääminen. Ylistävät teatteriarvostelut. Tuparit, ja Neiti.
Aikuinen nostalgioiminen. Puhuminen. Rauha. Helpotus,
katse, kosketus. Lisää puhumista. Selvittelyä ilman
pelkoa.
Avoimuutta ja vanhoja, lämpimiä tunteita.
Anteeks, kun en jaksa kertoa tarkemmin just nyt.
Mun pää haluaa olla rauhassa.
Tosin, sitä varten pitää ehkä lähteä pois kämpästä......
Mä en voi kylliksi (kulliksi :PPP) kiittää
teitä, ihmiset. Kaikki.
Rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Jo sano pois kun en tiedä"