Matkustaja

Mä tajusin kaikenlaista tässä eilisen

 ja tän päivän sisällä.

Muun muassa sen, miten torjutuks tuleminen

tai luopuminen jostakusta vaan lisää 

mun kiintymystä siihen. Mä oon sillä lailla masokisti. Henkisesti.

Tai ennemmin taistelija?

Kuitenkin. 

Jos mua ei suorastaan poisteta elämästä, niin

mä itse tahdon sinne yhä lujemmin.

Sen lisäks tajusin, että mä siirrän kaikkien mun

menneiden ihastusten herättämät tunteet siihen, jota 

mä eniten kaipaan... 

Mulle tuli siitä kaks ajatusta.

Toinen on yllättäen se, että sen takia en

oo päässy tosta matkustajasta yli.

Ja toinen on se, että tuolla tavalla

syntyy ikuinen rakkaus?

Ainakin teoriassa. Jos ihminen ihastuukin

toisiin välillä vaikka olisi naimisissa toisen kanssa,

niin se voi sitten lopulta vaan huomata

ne ihastuksen piirteet siinä kihlatussa, puoliskossaan.

Suurentaa sitä viemällä kaiken sen ihastuksen 

takaisin sille, jota on päättäny rakastaa.

........En tiiä yhtään, toimiiko toi toisilla.

Lisäks, en tiiä pitäiskö niin tehdä.

mulla se on vaan tapahtunu automaattisesti.

Mutta siinä on seurauksena se - dohyllättäennoshitsherlock -

että kukaan muu tai mikään muu suhde ei tunnu miltään.

Se, mitä toiset ihmiset herättää sussa, imetään pois niiltä 

henkilöiltä. Ihanku ne

ei olis koskaan tehnykään mitään merkittävää.

Ja, 

mun pitää nyt lakata tekemästä niin

koska

se lupaus minkä mä annoin

jos mä jatkan tunteiden siirtämistä

niin mikä sit on sua.

Miten mä sitten voin sanoa pitäneeni sen lupauksen.

Totta puhuen mä en enää ees tiiä

mitä mä ajattelen tosta tunteiden siirrosta,

siis että onko se ees mahollista tai totta.

Silti.

Hitto. tuli just mieleen että näistä teksteistä sais

tehtyä ehkä näytelmän, tai kirjan.

me, fucking narsist.

no ei ees. mutta vähän kyllä tuntuis siltä 

jos niin tekisin. "mulla on niin hieno elämä! teen siitä kirjan

ja siitä tulee bestselleri ja kaikki rakastaa sen makua ja

mun viisautta oh aaaahh c'est muaaaaa"

GEB [The Great Emperuoeur BleuBleu] ceased opening his heart and spreading wild ideas to PF [Public Friends].

"Porco salaatti" ja kehvelieläin

Oi witsit, tänään on ollu kiva päivä.

Heräsin tosi häiritsevistä painajaisista (ei

varmaan pitäis syödä pestopastaa

ennen nukkumaanmenoa), mutta

heräsin kumminkin, melko 

kauniiseen aamuun.

Lähin kouluun sen kummemmin syömättä,

mitä turhia kun parin tunnin päästä

pääs ilmaiseks ruokailemaan... ja 

vatsa meinas haljeta :P 

Koulu oli ihan koulua, mikäs siinä

mutta ois voinu olla toistakin.

Lähdin ettimään ensin semmosta

jännää kauppaa nimeltä Shasa -

se ei oikeestaan oo ihan kauppa kuin

ehkä semmonen miniekoravintola.

Piti vaan mennä tutustumaan

siihen. Ja hän näki, että se oli hyvä.

Hän näki myös Keidas-nimisen

aasialaisen ruoan kaupan, jossa kassamies

puhuu hyvin, mutta vähän suomea. eh heh.

Sitten en löytänyt sieltä mitä piti, niin jatkoin

Ekoloon, missä oli kivan tuoksuista ja 

hintavaa. Mitäs siitä, kerran vain tehdään ruokaa

itse (couscous-salaattia). Sieltä löytyi!

Luomu on kivaa siinä mielessä että A) se on luomua,

B) se on hyvää, mutta ei C), koska se on kallista.

Jos oisin ollu nopee oisin saanu kolme ilmasta avokadoa.

Sitten keräsin mustikoita Mestarin Herkun 

lattialta, koska joku oli ilmeisesti kaatanu

mustikkahyllyn lattialle ja viattomat

asiakkaat vaan joko kiersi sen tai astui 

mustikoiden päälle... :DD

Oli hyvä olo, niin mikäs siinä. Just kun sain 

ne vähän syrjempään lattialle niin 

joku tuli jo takaa voivottelemaan

"noniii ja joku alko jo siivoamaan"

maan

maan.    

joo. Kaupungissa sattuu ja tapahtuu 

vaan jos on rahaa ostaa - mitä mulla ei ole,

ei ainakaan enää.

Mut! Mä näin tänään Porco Rosson!

!!!!!!!!!!!!

Se. Oli. Hieno.  

.

Kaunis ja ylevä ja hassu ja väkevä, mutta

itseironisen hellyyttävän katkeran suloinen.

Mä haluun lentää.

Niin! Ja näin tänään kotimatkalla sisarukset,

semmoset ehkä 10-13-vuotiaat siskon ja veljen,

jotka kantoi siwasta ruokaa tai jotain.

Veli piti kiinni itseään isompaa koiraa

ja sisko valitti kuinka se ei jaksa kantaa

kun sen käsi on kipee. Eikun sen jalka.

Niin se sano...

Poika oli nuorempi.

Aattelin jotenkin heti, että niiden 

vanhemmat on varmaan ihan hirveitä

orjuuttajia jotka vaan juo ja elää

tukirahoilla ja huutaa lapsilleen,

mutta oikeestaan mun vaisto sanoi

että mä taidan vähän liioitella.

Ehkä aika paljonkin? :P

Mut se oli kiinnostava hetki.

Joh. Ei mulla kai enempiä,

mulla oli oikeesti tosi kiva päivä 

tänään, ilmoittauduin Jujutsun peruskurssille

ja (ihan kohta haen kelalta rahaa) ja 

kaikki on tuntunu elämän peruspainosta

huolimatta todella keveältä. Iloiselta.

Lisäksi opin hallitsemaan mieleni syvyyksiä

päivä päivältä paremmin. Hooohh Hoh Hoh

HOOO. 

Mwah kaikki!

Järvi näyttää keskiyöllä mereltä

Hai hoi! 

Ihan ensinnä: apuva. Mä meen kolmen yön päästä

aloittamaan opiskeluni ammattiopistossa???

Siis. Mitä siellä edes tehdään? 

Mulla ei oo mitään hajua, osaanko mä 

mitä mun pitäis osata. Eeiku, ei sinne ollu

mitään pääsykokeita, ei tarvitse osata, kai?

Hui. Se ajatus että mun pitää kohta pyöräillä sinne 

joka päivä on vähän jännä. Ei siinä,

on siellä kaunista, ja se on sentään täällä

kotikylässä. jyväs. huh.

Tänään on ollu yllättävän elävä päivä.

Todella... "nostalginen". En oo mitenkään

liikkunu ympäriinsä juuri enempää kuin tavallisesti,

mutta tuntuu kuin olis taas kesä 2009 tai 

jotain. On ollu niin samankaltanen päivä.

Käyny kattomassa näytelmää ja nähny kavereita,

varsinkin Jania. Ja puheltiin jälleen

pitkiä juttuja elämästä ja leikittiin

filosofisesti. 

Oon kulkenu fiiliksen mukaan ja katellu maisemia,

uppoutunu niihin. Kuunnellu musiikkia,

vain musiikkia ilman ajatustakaan siitä mitä

seuraavaks pitäis tehdä. Lähetin pari

tekstaria vanhoille ystäville ja oottelen

mielenkiinnolla mitä ne sanoo, sanooko jotain.

Heh. Nostalginen päivä niin hyvässä

ku pahassakin.

Mutta all-round tosi jees.

Nyt haluais kuunnella vähän Egotrippiä

tai olla Tampereella teatterifestareilla, mutta 

minkäs teen. Meen nukkumaan ihan kohta.

Yks ehkä parhaita komediasarjoja ikinä muuten

on semmonen ku Community.

Oikeesti. Se on niin ennakkoluuloton,

ihan älyttömän älykästä -

plus melko absurdia huumoria pursuava 

juttu. Ei siis se on mahtava, ihan mieletön.

Mut tiiättekö. Mun sisällä asuu yks pieni ikuinen

pessimisti. Mä veikkaan että just se

antaa mulle syyn olla iloinen kaikesta mitä

mulla on, mutta toisaalta se ei koskaan

jätä mua rauhaan.

 Mulla on vähän ikävä, kaikkia. Kaikkia.

No hetkittäin jättää,

mutta se kytee sellasta ilkeetä henkeä

mun sisällä. 

No joo joo, se on inhimillistä. 

Hyvillä haltijattarillakin on semmoset,

tai muuten ne ois oikeesti aika pahoja.

Miks mä puhun teille haltijattarista?

Ehkä se on vaan mun naiiviutta.

se ilkee henki. Okei tuossa ei oo paljon

järkeä, mä puhun vähän

turhan arvoituksellisesti nyt.

...

Enkä aio selventää, hähä.

Nyt nuqq.