Kaikenlaista kaikkee

Terve!

Oon taas ehkä täällä. Voi vitsit! Unohdin miten kivaa on bloggailla.

Tai ehkä se vaan tuntuu kivalta just nyt!

Mulla on päässä tooooosi paaaaaaljoooooooooooooooooooooooon

asioita.

Paljon kerrottavaa, tosin, saatan pimittää teiltä kaikki tärkeimmät yk-

sityiskohdat. 

I'm such a buttvoid.

Noh, jostain on alotettava. 1) Työharjoittelu Popparissa

eli kaikkien jazzinjanoisten sankaritiskin takana tarjoilu.

Oon ollu siellä vasta viikon, tai siis neljä päivää, mutta tuntuu 

että siitä vois nauttiakin.

Hauskempaa ainakin kuin edelliset koulun järjestämät 

harjoittelut. Hyviä tyyppejä pomottelemassa, rento

mutta silti ammatillinen meininki, ja mikä parasta,

mua neuvotaan kunnolla. Ja mikä vielä parsempaa, mä nään joka

ilta vähintään yhtä kaveria ja saan fiilistellä 

erittäin naftin musiikin tahdissa samalla kun kaatelen 

viiniä mielenkiintoisille (ja vähän vähemmän mielenkiintoisille) ihmisille.

Se ON tosi jees.

2) Tossa ehkä viikko sitten mulla hajos pyörä. Ei sillein, että kumi puhkes yms.

vaan siis se osa, missä käsiä pidetään, irtos lähes yhtenä kappaleena pyörän

rungosta just sillon ku olin menossa katsomaan Circus Uusi Maailman 

uutta (1/3-osa oli kyllä vanhaa) ensi-iltaa....

No ei siinä oikeestaan mitään, mä olin aatellukin aloittaa kävelemään 

kaikki matkat. Ihan hyvää kuntoilua kävellä vähintään 10 km joka päivä.

Noh. Innostuin kuitenkin vähän liikaa: het seuraavana päivänä jouduin kulkemaan

vähintään 5 tuntia, huono(i)lla kengä(i)llä ja sain aika 

pahat rakot oikeeseen jalkaan, joka johti siihen,

että tuli jännetulehdus. Tämä siis noin kolmea päivää ennenku työharjoittelu

tarjoilijana piti alkaa. 

Ja alkoihan se, hienosti parantui jalka just ekalle työyölle.

Ja sehän itse asiassa on se asia mitä halusin sanoa,

eli se miten kivaa on kun on oikeasti TERVE.

Mä inhoan, oikeestaan kammoan sitä, kun joutuu vain istumaan,

palautumaan, olemaan tekemättä mitään

koska muuten se joku mikä estää sua tekemästä mitään muuttuu vielä ilkeemmäks,

ja joutuu olemaan vielä pitempään tekemättä mitään.

Se on hirveetä!

..Ehkä mulla on vähän pakonomainen tarve olla.. tarpeellinen.

Hyödyllinen. Mutta siis hyi että!

Istua vaan tuntitolkulla ja saada aikaa kulutettua saadakseen aikaa kulutettua...

Tulee melkein sivari mieleen. Tai siis tuli jo.

3)

RUAMJAI *SYDÄN*.

Ei siis pienempi kuin kolme, vaan sydän.

Meillä on läjä uusia laulajia, meillä oli superhyvät

viikonlopputreenit, mä vaan tykkään runkuista nyt tosi paljon.

Kuamrai-ilmiö kävi toteen nyt.

4) Musta on hauskaa tajuta joka päivä jotain uutta.

Mä vaan huomaan ajattelevani jotain asiaa

ja yhtäkkiä mä... mikä se sana on?

tajuta, ei, i-.... se hehkulamppujuttu... !OIVALTAA!

se se on. Oivaltelen vaan kuin ilmaa vaan

kesken ajatuksen uusia asioita niin luontevasti,

että ajatukset jatkaa menemistään samalla 

kun mä ihastelen sitä oivallusta ja

sen tuomaa äkillistä selkeyden kauneutta ja turvaa.

Se on outoa, hassua, häiritsevääkin.

5)...

Samalla ärsyttävin, samalla kaunis ja ehkä mukavin asia:

mulla on tunteet. Vieläkin. 

Ainakaan ne ei enää vie ylimääräistä tilaa mun

pään muutenkin rajallisesta kapasiteetista.

Mutta musta on kivaa olla elävä. kipeä ja vahva, impulsiivinen 

ja harkitseva, tyhmä ja ymmärtäväinen. 

Kykenevä kyyneleisiin.

Ehkä se johtuu kaikesta tästä "levosta" mitä mä oon viime aikoina harrastanu.

En tosin omasta tahdostani.

Nyt pitää vielä lisätä kun tajusin, että

on tuo lepoilu on ollu hyvä. Mutta vaan siks, että oon tehny

kaikkee mahollisimman epäoleellista.

Jostain syystä tiedän, että se on se mikä tekee olon nyt niin hyväks.

Niin ja ehkä ruoka.